Paremminkin tietoa minusta ja meistä ja varsinkin koirista...

 Meillä on pieni kennel ja elämme tavallista lapsiperheen elämää. Perheeseen kuuluu Salli-äiti, Matias-isä ja tyttäret Seela ja Pihla sekä tietenkin koirat. 

Olen itse kasvanut koiraperheessä ja sain ensimmäisen oman koirani itäsiperianlaikani Jutan 13-vuotiaana. Juta eli vanhaksi ja oli ihana koira. Jutalla teetettiin kaksi pentuetta ja kennel sai siis alkunsa kun olin vielä teini-ikäinen ja asuin kotona.

Kasvatustyön ajatus on alusta asti ollut terveiden ja hyväluonteisten koirien kasvatus. Tuttavan sanoja lainatakseni: "Ei se haittaa, jos koira nättikin on". Eli näyttelytulokset ovat tärkeitä mutta eivät meille pääasia. Tärkeintä on, että koirat saavat elää koiran elämää terveinä ja siten, että ne rikastuttavat perheidensä elämää. Noudatan Kennelliiton ja rotujärjestön ohjeistusta kasvatustyössä ja koiran pidossa. 

Koiraharrastus jatkui puolisoni kanssa ja ensimmäinen yhteinen koira isovillakoira Ohmi (Siida's black Tipsy Silver) ostettiin häälahjarahoilla. Ohmin luonne ei sopinut jalostukseen joten Ohmi eli kotikoiran elämää ja eli onneksi vanhaksi. 

Seuraava isovillakoira oli harmaa Joule (FI MVA Magicpearl de la Vallier Joule) joka elää nyt eläkeläisenä kotona. Joule täytti keväällä 2022 jo 13 vuotta mutta Joule vaikuttaa vielä ihan nuorelta. 

Vaihdoimme rotua portugalinvesikoiraan sillä sen turkki on helpompihoitoinen kuin isovillalla. Lisäksi ilahduimme siitä, että portugalinvesikoira on itsenäisempi eikä ole samalla tavalla herkkä eroahdistukselle kuin isovillakoirat. Ehkä vielä jonain päivänä jaksan hoitaa myös isovillan näyttelyturkin mutta tässä elämäntilanteessa portugeesit ovat unelmien täyttymys. 

Pentueen emä Luksi eli Mountaihead's Magnolia by Dorian Gray on ihana kotikoira. Luksilla on kaksi sertiä näyttelyistä joten ulkomuotokin on kunnossa. Luksi tulee upeasti toimeen lasten ja toisten koirien kanssa. Luksin kanssa elämä ei ole koskaan tylsää. Luksi rakastaa kaikkea ja kaikkia.